Mielivaltaisia kiusaajia, itserakkaita öykkäreitä, valehtelijoita, oman edun tavoittelijoita ja perseen nuolijoita on ollut johtavissa asemissa aina.

Onko tauti levinnyt ja moraali yhä harvemmin hyvyyden arvo? Nykyisin on muutamien valtioiden johdossa henkilöitä, joiden siivet eivät ole puhtaat. Yllättäviä äkkirikastumisia on siunaantunut muutamassa vuodessa ja kytköksiä epämääräisiin klikkeihin kuten mafiaan.

Pudottautukaamme omaan pesäämme, Suomeen. Eduskunta peilaa kansaa. Siellä pitäisi olla jokaista ryhmää vastaava edustus kansan valitsemana. Onko meille hämmästys, että monella on rikollinen menneisyys ja jopa nykyisyys? Rikollista on myös taloudellisen hyödyn saanti sisäpiiritiedoilla ja hyvä veli järjestelmillä, joista seuraa yleensä lahjuksen ottaminen ja antaminen. Samoin rasismi on yksi ikävimmistä pahuuksista. Holtittoman kielen tai tekstin käytön jälkeen huudellaan perään, että vitsi, vitsi!

Kansaa edustavien päättäjien ei pitäisi olla liian hauskoja, sillä totuus peilautuu myös huumorin läpi. Eduskunta on ehkä ainoa työpaikka, jossa voi olla humalassa. Kokemuksesta tiedämme, että tärkeät, ainoat oikeat päätökset ja hienoimmat ideat syntyvät parhaiten juopuneiden porukoissa. Tähän pitäisi saada alkolukko.

Maan hallinnossa on mätää ja myös virkamieskunnassa. Nehän peilaavat kansaa, joten vaara on suuri. Oma etu on aina ensimmäisenä mielessä. Mukavia matkoja ja palveluita on niin paljon, että se tuntuu arkielämältä eikä yhtään hävetä. Silloin tällöin lehdistö vähän riepottelee, mutta yleensä vastuun voi vyöryttää jollekin toiselle. Hyvä veli järjestelmällä lankeaa hallitus- ja johtopaikkoja sieltä sun täältä, mutta vastuun ottamista ei koeta tärkeänä. Virkamiehet ovat kansan palkkaamia ja heidän tulisi ajaa yhteistä etua.

Yksityissektorilla on samat kuviot. Ennen yritysjohtajat ajoivat firman ja sen henkilöstön etua turvatakseen työpaikat ja investoinnit. Nyt edunsaajiksi ovat tulleet sijoittajat, jotka väijyvät itselleen kvarttaaleittain tulosta. Pienikin epäilys yrityksen vaikeuksista riittää rahojen poisvetämiseen ja uuden mahdollisesti pelkästään mielikuvia myyvän yrityksen rahoittamiseen. Vanhat perinteiset omaisuutta omaavat yritykset eivät kiinnosta, sillä raha vain käväisee ilmakuplan sisällä poistuakseen ripeästi kuin uppoavasta laivasta. Tämä ei pitkällä tähtäimellä voi olla viisasta, mutta niinhän se on, että oma etu on tärkein. Koko talouselämä pyörii pörssikurssien määräämällä tavalla. Spekulointi voi olla tahallista, jotta tuotto saadaan hetkellisesti notkahtamaan suuntaan tai toiseen.

Yritysjohtajien tavat ovat muuttuneet. Monessa keskisuuressa ja pienehkössä yrityksessä toimitusjohtaja on pelottava ilmestys. Hänen laskeutuessa henkilöstön pariin on todennäköistä, että asiana on uhkailu, pelottelu ja yt-neuvottelut. Johtamismenetelmänä on stasityyppinen vakoilu yrityksen yes-yes porukan välityksellä. Mielipiteitä, ideoita ja kritiikkiä omaavat työntekijät joutuvat synkälle listalle ja sitä kautta kiusatuiksi. Vaikea on kuvitella yhteishengen kohoavan, sillä johtajan kavereina olevat yes-yes vakoojat eivät pysty ideoimaan ja rakentamaan työyhteisöä paremmaksi. Näin autoritäärinen johtaminen vankistuu.

Yritysjohdon esimerkki puree työntekijöihin. Nopeimmat näkevät tilaisuutensa tulleen ja käyttävät härskisti lain suomaa turvallisuutta hyväkseen sairauslomien ja tahallisten jarrutusten konstein. Ei ole harvinaista, että tahallisesti pyritään tuotannon jarruttamiseen, jotta ajauduttaisiin viikonloppuna ylityötarpeeseen. Palkka yli kaksinkertaistuu lauantain ja sunnuntain työstä ja heti maanantaina mennään selkäkipua valitellen lääkäriin. Palkintona on viikko lomaa ja leveä hymy onnistuneesta vaihtokaupasta. Työpaikan keskijohto on voimaton lääkärintodistuksen edessä. Missä moraali, kysyy työnjohtaja?

Eikö epärehellisyydelle mahda mitään? Vaikeaa se on, sillä kaiken pitäisi alkaa jo lasten kasvatuksesta. Lapsi oppii esimerkeistä ja opetuksesta.

Isin tai äidin ajaessa autolla lapsi huomaa ensimmäiset kieroilut. Punaista päin ajellaan, jos kukaan ei huomaa tai mittarissa on 100 km tunnissa, vaikka tien vieressä sojottava nopeusrajoitusmerkki ilmoittaa 60 km. Ei näy poliisia, joten antaa palaa. Tällä asenteella lapsesta kasvaa kieroileva säännöistä välittämätön kuski. Sama ongelma näkyy roskaamisen muodossa. Lapsille ei opeteta siisteyttä eikä huomaavaisuutta.

Kaikille hankalille tyypeille on yhteistä narsistisuus. Miten se nujerrettaisiin? Pitäisi aloittaa alusta ja yläpäästä. Tärkeimmät johtajuuspaikat edellyttäisivät tarkkaa testiä ja NARSISTILUKKOA. Itsekkäät itseään rakastavat, omaa etuaan ajavat tyypit eivät pääsisi esimiesasemaan. Parannustoimet voisivat alkaa yhtä aikaa molemmista päistä, lapsista ja johtajista. Me välimaastoon jääneet huomaisimme olevamme todellisia päättäjiä, sillä voisimme vaikuttaa sekä nuoriin että päättäjiin hyvän moraalin luomisessa.